06
Mar
2019
16:43 PM
Tälle mun sydän sykkii

Pari vikkoa sitten vedetyn vuorovaikutuskurssin jälkeen voin sanoa, että olen iloinen monestakin asiasta: Vertaisuuden hienous, persoonien ja parisuhteiden erilaisuus sekä avoimuus keskustella kipeistäkin asioista koskettaa kerta toisensa jälkeen. Näistä kaikista koostuu joka kerta erilainen vertaansa vailla oleva viikonloppu. Mukavuusalueelta poistuminen ja sen äänen sanoittaminen, että epäilyttää ja pelottaakin, erityisesti miehiltä kuultuna, on hienoa. Tällä kertaa kaikki osallistujat olivat ensi kertaa asian äärellä. Se jo tuntui helpottavan monen alkuun pääsemistä, keskimäärin samojen teemojen kanssa me kaikki kipuilemme.

Jokaiselta kurssilta jää mieleen asioita, joiden äärelle pysähdytään viikonlopun aikana useamman kerran. Meidän jokaisen selässä keikkuu reppu, johon meille on kertynyt tietynlainen selviytymispakkaus jo eletyn elämän varrelta- elämää varten. Osa on saatua, kokemuksina lapsuudesta, kokemuksina ihmissuhteista. Osa on ihan itse sinne laitettu. Osa on toimivaa tavaraa, osa ei. Repun hienous piilee kuitenkin siinä, että huonot, käyttökelvottomat ja rikkinäiset tavarat voi heittää pois. Toimimattomat painavat liikaa. Joskus niistä voi olla vaikea luopua. Repun sisällön vertailu on turhaa. Jokainen tehköön inventaarion omasta repustaan. Hyvä olisi huomata, ettei pohdi ainoastaan sitä, mitä sieltä puuttuu, vaan mitä kivaa, hienoa ja hyödyllistä siellä jo on. Ja palauttaa mieleen, miten sen sisältöä on jo parantunut.

Moni luulee olevansa todella hyvä kuuntelija. Ero kuulemisen ja kuuntelemisen välillä on kuitenkin suuri. Se, että oikeasti kuuntelee, eikä valmistele omaa puheenvuoroa, on vaikeaa. Koska olemme erilaisia, myös tapamme kommunikoida voi olla erilainen kumppaniin verrattuna. Tunnetilojen ja tunteiden tunnistaminen on toisille helpompaa. Jo se, että olemme eritempoisia, voi aiheuttaa ärsytystä ja väärinymmärrystä. Näitä ”tavaroita” repussa voi olla runsaasti tai ne voivat puuttua lähes kokonaan. Määritelmän, että olemme joko järki- tai tunneihmisiä, voisi heittää sieltä jo pois. On asioita, jotka ovat meille tärkeitä, jotka herättävät meissä tunteita. Ja on asioita, jotka vain ohittavat meidät sen suuremmitta tunteitta. Onhan välinpitämöttämyyskin tunne. Mutta tunteita on. Tunneilmaisu voi näyttäytyä kahden ihmisen välillä hyvinkin erilaisena, mutta se ei välttämättä kerro tunteiden voimakkuudesta.

Eikä puhuminenkaan ole aina helppoa. Verbaalisesti lahjakkaampi voi syödä kohtuuttomasti hitaampitempoisen puhujan tilaa, joka entisestään blokkaa toisen halua puhua. Tästä voi muodostua kierre, tapa toimia. Se, että oikeasti saa puhua toisen keskeyttämättä, että toinen oikeasti kuuntelee ja yrittää asettautua puhujan asemaan, on parhaimmillaan kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Saa olla totta toiselle.

No mitä asialle voisi tehdä? Vuorovaikutus on sananmukaisesti sitä, että vaikutamme vuorotellen. Arjen keskellä tämä kääntyy usein yksin- tai yhtäaikaa vaikuttamiseksi. Ei kuunnella, ei kuulla, väärinymmärretään ja oletetaan niin maan perusteellisesti. Eikä ehkä osata riidellä. Enkä tarkoita esineiden heittelyä ja huutamista, vaan rakentavaa riitelyä. Ettei riitely olisi pelkkää valtataistelua, taistelua siitä kumpi voittaa. Molempien tulisi voittaa, parisuhteen tulisi voittaa. Molemmilla pitäisi olla oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta myös taitoa tulla vastaan, tehdä kompromisseja. Jos toistuvasti vain toinen antaa periksi, suhde ei ole tasavertainen. Hiertävät asiat voivat myös jäädä kellumaan. Jokin asia saattaa toistuvasti nousta esiin, mutta sille ei tehdä mitään. Aina tilannetta ei saada molempien kannalta optimaaliseen ratkaisuun. On asioita, jotka jäävät ratkaisemattomiksi ja silloin asenne ratkaisee. Onko asia niin tärkeä, ettei sen kanssa voi olla? Hiertääkö se suhdetta toistuvasti? Vai todetaanko yhdessä, että tästä olemme eri mieltä, se on ok ja sen kanssa tullaan toimeen.

Voi olla, että repusta ei löydy keinoja kuuntelemiseen, puhumiseen tai ristiriitojen ratkaisuun. Voi olla, että sinne kurkatessasi näet vain huumorin taakse piiloutumista, tilanteesta pakenemista tai mykkäkoulua. Tärkeää tässä tilanteessa olisi lähteä hakemaan uusia, toimivia työkaluja. Vertaiskurssi on yksi toivivimmista tavoista mitä tiedän. Hyvänä motivaattorina toimii tahto lähteä kehittämään repun sisältöä sekä halu korjata rikkinäistä tai korvata toimimaton toimivalla.